Viime yö meni kiemurrellessa selkäkivun kourissa armottoman kutomisen johdosta. Yhtenäistä unta oli maksimissaan tunti ja aamu oli suhteellisen hämmentävä katastrofi. Unohdin jopa antaa koiruudelle ruokaa. Toki olin laittanut sen kuppiin mutta kuppi tönötti pöydällä koko armaan päivän. Hmph!
Työpäivä meni letkeästi pienessä sumussa, tavarat tippuili käsistä ja ajatuksen lento oli yhtä jouhevaa kuin pulun kakka Siperiassa.
Työpäivän päätyttyä kahvittelimme Satun luona ja sain jos jonkinlaista helppiä ja jelppiä selkääni. On meinaan nyt kokeiltu vuonna 1968 ostettua Tremolo -hierontalaitetta (joka poistaa esitteen mukaan kaiken kolotuksen, lisää hiusten kasvua, auttaa reumaan ja ehkäisee liikalihavuutta...), piikkimattoa ja silkkaa runnomista. Akupunktio ja lobotomia taitavat olla ainuat hoitokeinot joita en ole vielä kokeillut.
Tämä on selkeästi hyvä päivä!
Nyt kun koira on vihdoin saanut aamupalansa ja piikkimatto on levitetty sängylle, on aika avata kanavat ja aloittaa uusimmalla Supernatural jaksolla.
Omaa aikaa, hiljentyneessä kodissa, koira kainalossa, fakiirimatto selän alla...
How can you NOT love these guys?
Valot sammuvat tältä illalta, toivottavasti minäkin heti veljesten jälkeen. Huomenna uusi päivä, uudet kujeet... Aamulla voi puntaroida auttoiko tehohoito selkään vai olisiko aika ottaa käyttöön rankemmat keinot.
Siihen asti...
Tiedän tunteen... neljännet sukat menossa ja näin ei-harjaantuneelle neulojalle ei mitään jouhevaa puuhaa!
VastaaPoistaTervetuloa kahville jos kerkiät jossain välissä niin laitetaan sulle kauratyyny niskaan ja pieni hieronta :)