Pieni ihmisen alku joutuu odottamaan jo ensimmäisistä elinpäivistään lähtien ruokaa, vaipanvaihtoa, unta ja äitiä. Tarhaikäisenä odottamista harjoitellaan esimerkiksi vessajonossa, leikkipaikalla, käsien pesussa ja ruokajonossa. Koulussa sitä sitten vasta odotetaankin, on oppitunnin päättymistä, ruokailua, kesälomaa, joululomaa, viikonloppua, discoa, todistustenjakoa ja koulukuvausta.
Aikuisuuden korvilla odotellaan "sen oikean" löytymistä, omia häitä, ajokortin saamista, työn saamista, oman kodin saamista, mahdollisesti haikaran saapumista ja vanhemmaksi tulemista.
Keski-iän huippeilla odottaminen kulminoituu kaupan kassajonoihin, bensa-asemien tankkauspisteille, virastojen odotushuoneisiin, pikkujouluihin, sauna-iltoihin, lottovoittoihin ja jopa lempi tv-ohjelman alkamisaikaan.
Myöhemmin sitten odotellaan eläkepäiviä, lastenlapsia, lainojen viimeistä erää ja tanssi- tai bingo iltaa.
Siis ihminen joutuu odottamaan KOKO elämänsä jotain asiaa, tapahtumaa tai yksinkertaisesti omaa vuoroaan. Luulisi että odottaminen olisi helppoa aikuiselle ihmiselle ja ehkä jopa nuoremmallekin, onhan odottaminen aloitettu jo ensimmäisenä päivänä jolloin tälle pallo pahaselle on syntynyt.
Myönnän kyllä että en osaa aina itsekään odottaa, tekee mieli etuilla, olla ensin ja saada heti. Mutta pyrin myös olla liikaa hosumatta, olla kiirehtimättä vapaapäivinä ja antamaan muiden mennä ensin. Varsinkin tilanteissa joissa piilee vaara sattua jotakin pahaa tai ikävää itselle tai muille.
Usein vanhemmat vaativat lapsiltaan odottamisen taitoa mutta valitettavasti eivät osaa sitä itsekään.
Näin läpi vuoden pyöräilevänä ihmisenä olen lopen kyllästynyt niihin kevyenliikenteen väyliä käyttäviin ihmisiin jotka tullessaan liikennevaloihin painavat tolpassa nököttävää nappia (jotta valot vaihtuisivat vihreiksi) mutta jos valo ei vaihdu painamisesta alle viidessä sekunnissa, ylitetään tie punaisen valon edelleen palaessa. Kysyn vaan, miksi painat nappia jos kuitenkaan et osaa odottaa valojen vaihtumista vihreiksi? Eikö olisi helpompaa kävellä suoriltaan päin punaisia?
Toiseksi ihmetyttää autoilijat jotka eivät risteykseen saapuessaan malta odottaa katua ylittäviä ihmisiä joilla myös palaa vihreä valo. Onhan se varmasti ikävää ja kovin ahdistavaa istua uuden karheassa Mersussa jossa sisätilan lämpö on noin 23 astetta plussan puolella, persuuksien alla superpehmeä nahalla päällystetty istuin ja radiokin soittaa lempikappaleita. Voin kuvitella kuinka inhottavaa on odottaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden lipumista keulan ohi, varsinkin kun lunta sataa vaakatasossa ja suojatie on peilijäässä. Keulan ujuttaminen suojatielle ja ärhäkkä kaasupolkimen painaminen auttaa tilanteessa kuin tilanteessa.
Kysynpä vaan tässäkin, että minne mahtaa lauantaina olla niin kiire? Mitä voitat jos pääset risteyksestä noin 3,4 sekuntia nopeammin liikkumaan? Ja mitä jos olisit lähtenyt vaikka 5 minuuttia etuajassa?
Talvi tulloo, tiet ovat liukkaita, luntakin saattaa tupruttaa ja malttia kaivataan. Tee oma osuutesi ja opettele odottamaan. Eihän se talvi voi joka vuosi yllättää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti